Hei vain taas kaikki kanssaihmiset ja muut!

Vaikka täällä muka kamalasti töissä muka ollaankin, ei tämä nyt kyllä ihan siltä tunnu. Harjoittelupaikassa käytiin tänään sen verran, että pedattiin kolme sänkyä ja rapsutettiin kovin somaa koiraa. Eipä ihan kamalan rankkaa, ainakaan toistaiseksi. Huomenna mennään kuitenkin jo ihan oikeastikin töihin, Suomi-kouluun. Aika jännittävää, koska siellä on ihan pikkuriikkisiä lapsukaisia, ja niitä on paljon. Kuitenkin odotan ihan oikeasti innolla sitä, se on aika lähellä oman alan hommia ja onhan ne pienoiset palleroiset somia. Kaiken lisäksi koulu alkaa vasta iltapäivällä, sellainen koulunkäynti sopii kyllä allekirjoittaneelle melkoista paljon paremmin kuin se mihin on omassa koulussa tottunut.

Rankkaa puolestaan on elää ja asua suurkaupungissa. Hämeenlinnaan verrattuna täällä on kovin pitkät kadut, suuret museot ja liikaa (?) kauppoja. Ei kuitenkaan sillä että millään lailla haluaisin valittaa, tämän kaltainen jalkasärky on aina tervetullutta. Kahden päivän aikana on nähty jo melkoisen paljon. Checkpoint Charlie, Brandenburger Tor ja tietenkin KaDeWe on nähty. Ensiksimainitun lähellä on mainio Starbucks ja jenkkisotilas, jonka kanssa voi kuvauttaa itsensä (kenelle se on tarkoitettu, kenelle?!), toiseksimainitun alitse kävelimme keskikäytävää josta ennen sai kulkea vain kuninkaalliset (jospa siitä sitten olisi tarttunut vähän siniverisyyttä itse kuhunkin) ja viimeksimainittu oli niin hirmuisen kallis, ettei opiskelijalla ollut varaa ostaa kenkiä edes alennusmyynnistä. Hyvä mieli kuitenkin, kun on nähnyt ja kokenut kaikkea, mistä aikaisemmin on vain lukenut. Käytiin myös juutalaisessa museossa, voin kyllä suositella. Ei siellä ihan kivaa ollut, mutta asioita, joita ei auta päästää unohduksiin. (Voin myös kertoa, että siellä oli museokauppa. Onnettomuudekseni (?) olen perinyt rakkaalta isältäni taipumuksen ihastua kaikkeen, mitä museokaupoissa on, joten lopputuloksen voitte sitten arvata ihan itse)

Vähän on sellainen olo, että olen nähnyt niin paljon niin lyhyessä ajassa, ettei sitä oikein osaa edes hahmottaa. Muistiin jää hassuja pikkuisia asioita kuten se, että lännen puolella katuvaloissa on ihana pieni ukkeli, tai se, että Oopperan kahvilasta saa ihania kakkuja (niitä on parhaimmillaan 40 eri laatua, eikä niissä ole mitään pikkuista). Mutta kyllä, Berliini on edelleen vallan hurmaava, kiehtova ja mielenkiintoinen kaupunki. Kaikki on siis hienosti, flunssakin on jo paranemaan päin (ihan vaan vaihdon alkamisen kunniaksi hankin siis flunssan, heti tulopäivänä).

Ikävä on tietysti, mutta laulussakin sanotaan että turha kultani pelätä on, pelätä ikävää, turha sellaista pelätä on, pelätä elämää. Siihen ajattelin vähän niinkuin turvautua. Nyt kuitenkin sämpylän kimppuun, jatkoa seuraa seuraavalla kerralla.

R