No niin, olen linjoilla taas. Hävettävän pitkä aika on edellisestä tekstistä, mutta mulla on hyvä syy. Olen nimittäin tehnyt töitä! Uskomatonta mutta totta, me oltiin koko viime viikonloppu töissä. Keskuksella oli siis aluepäivät, itäisen ja öö..pohjoisen (?) Saksan suomalaisten seurakuntien edustajat kokoontuivat Berliiniin keskustelemaan joistain hienoista kysymyksistä. Meidän harkkareitten kannalta aluepäivät tarkoittivat siis työtä aamusta iltaan, ruoanlaittoa, kahvinlaittoa, iltapalan laittoa, iltaohjelmaa, raamattukabinettiin osallistumista (hoh, jos suoraan saa sanoa..) ja messuun osallistumista. Työntäyteinen viikonloppu siis, mutta se oli aivan hyvä asia. Ollaan tehty jotenkin niin kamalan vähän töitä, että oikeasti ihan kivakin välillä raataa. Kaikki huipentui vielä sunnuntaina siihen, että saatiin tyttöjen kanssa lämmittää sauna. Oli melkoisen terapeuttinen ja ihana kokemus, näitä lisää kiitos.

Iltaelämäänkin on tutustuttu jo jonkin verran, tosin melko vaihtelevalla menestyksellä. Yritimme esimerkiksi viedä Suomesta käymään tullutta Merjan ja Elisan opiskelukaveria katsastamaan Berliiniä ikään kuin by night, mutta emme koskaan päässeet minnekään. Tai ehkä väärin sanoa ettei minnekään, metroverkosto tuli Elinalle varmasti turhankin tutuksi. Metrot eivät nimittäin kulkeneen ollenkaan niinkuin olisi pitänyt, vaan tyylillä kaksi asemaa eteen, yksi taakse, yksi eteen, kaksi taakse...und so weiter. Niinpä kun totesimme saapuvamme aina vain uudestaan Rathaus Neuköllniin, totesimme, että kenties joku suurempi voima tahtoo nyt meidän menevän kotiin kiltisti. Niinpä sitten teimme, tosin matkaan tuhraantui niin paljon aikaa, että henkilökohtaisesti vietin metrossa ja maan alla tuona iltana yhteensä noin kaksi ja puoli tuntia. Eilen olimme tyttöjen kanssa myös ulkona, ja pääsimme jopa ihan perille asti! Irkkubaarin karaokeillassa oli hauskaa, tosin joku baarikärpänen puraisi myös minua ja sai minut uskomaan, että suomenkielinen duetto Elisan kanssa kappaleesta My Bonnie olisi oikeasti kovinkin hauska veto. Ei ollut, voin kertoa. Ihan hauskaa ei ollut myöskään se, kun sitten kotiin olisin halunnut. Alan uskoa siihen, että minun kohtaloni on istua kaikki illat täällä kämpillä, koska en eilenkään meinannut päästä kotiin. U-bahnit (eli siis metrot) ei kulkeneet enää niin myöhään (joskus puoli yhden aikaan), S-junat eivät kulkeneet ja busseista ei kukaan tiennyt kun yritin kysellä. Hyppäsin siis taksiin ja köyhdyin yli 20 euroa matkasta, jonka olisin matkakortilla päässyt ilmaiseksi (jipii!). No, ehkä pääasia on se, että kotiin pääsin.

Tänään pitäisi keksiä jotain tekemistä, on ihan oikea vapaapäivä. Huomenna palaveria ja Suomikoulua, torstaina Laib und Seele (kerron lisää kun tiedän lisää) ja perjantaina isi ja äiti. Aika kivalta näyttää.

R